Teiniajan mökkiruoka

18-kesäisenä, juuri ajokortin saaneena, ajelimme usein kavereiden kanssa merenrantamökille. Keväisen koleat mökkikelit eivät usein muita houkutelleet, joten saimme nautiskella rauhassa. Lämmittelimme mökkiä urakalla, makasimme kalliolla makuupussissa, kuuntelimme hiljaisuutta. Ja söimme.

Lettutaikina riitti moneen; aamupalaksi, välipalaksi, lounaaksi. Jauhelihatäytteen käärimme letturullaan ja raastoimme juustoa päälle. Pikainen lämmitys uunissa ja päivällinen oli valmis.

Pinaattivohvelitaikina innoitti minua vaihtelemaan viikonlopun ruokalajeja. Maustoin jauhelihan tomaattimurskalla ja inkiväärillä. Oli se hyvää, vaikka tunnelmaa ei täydentänytkään meren kohina ja lintujen laulu.

Avokadolevite

Avokado on syrjäyttänyt voimariinin leivältäni. Uusin keksintöni (avokadopastan innoittama) on avokadolevite, joka valmistuu näin:

Avokado kuoritaan ja muusataan haarukalla.

Lisätään pari teelusikallista pestoa.

Joukkoon lorautetaan sitruunamehua.

Paahdetun ruisleivän päällä tämä on loistava levite. Päälle sopisi paremmin tomaatti, mutta kurkku käy myös mainiosti.

Jumitusruokaa

Joudutteko te koskaan jumiin johonkin ruokalajiin?

Minulle käy säännöllisesti niin. Ruokakaupassa käyminen on tuskallista, kun yrittää laajentaa ostoskorin sisältöä ja siitä huolimatta askelet vievät sen tietyn hyllyn luokse kuin magneetin vetäminä. 

Minun  jumitusruokiani ovat mm. kasvissosekeitto raejuustolla, kalkkuna-pinaattilasagne, nuudelit porkkanaraasteella ja pinaattiwokki. Tällä hetkellä syön  pinaatilla ja ricottalla täytettyjä tortellineja. Niiden kylkeen raastan pari porkkanaa, lorautan päälle sitruunamehua ja joukkoon sekoitan ison kasan raejuustoa. Välillä keitän pastan seassa myös kasan parsa- tai kukkakaalia. Päälle parmesanjuustoa.

Kauppakoriini kuuluvat siis aina raejuusto, porkkanat ja tortellinit. Minä jumitan jumitan, kunnes siirryn seuraavaan ruokalajiin. Säälittävää, mutta niin nautinnollista ja helppoa kiireisen arjen keskellä.

Moussaka

Ihastuin munakoisoon purjehdusreissulla Välimeren maisemissa. Meni monta vuotta, ennen kuin rohkenin itse kokeilla sen valmistamista. Opin itkettämään munakoisot ja maustamaan hilllitysti. Ja ostin tietysti turkkilaista jugurttia grillatun munakoison kaveriksi.

Munakoiso miellyttää myös ulkonäöltään. Se on kauniin värinen, hillityn kiiltävä, ja sen pinta on ihmeellisen sileä ja pehmeä. Maalausten ainesta siis.

Ostan usein munakoison miettimättä tarkemmin, mitä siitä valmistaisin. Useimmiten päädyn grillaamaan sitä ruisleivän kaveriksi.

Kerran kaupassa sain näyn; moussaka! 

Onneksi on älypuhelin, jolla reseptit saa tuota pikaa kaivettua esiin. Valion sivuilta löysin moussaka-ohjeen, jota mukailemalla ruokani valmistin. Tämän ohjeen paras anti oli jauhelihan maustaminen kanelilla. Se vinkki on jäänyt elämään keittiööni.

2 munakoisoa (n. 600g)

2-4 perunaa, jauhoista

jauhelihakastike:

400 g jauhelihaa

öljyä

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

1 prk tomaattimurskaa

suolaa

pippurisekoitusta

kanelia

sokeria

yrttejä

juustokastike:

6 dl maitoa (osan laitoin vetenä)

vajaa 1 dl vehnäjauhoa

1,5 dl juustoraastetta

suolaa

muskottia

Perunat ja munakoisot viipaloidaan aivan ohuiksi siivuiksi ja ladotaan vuokaan kerroksittain jauhelihan sekä juustokastikkeen kanssa. Päällimmäiseksi ripotellaan juustoraastetta.

Paistetaan uunissa noin tunti 175 asteessa.

Minun perunalajikkeeni ei ollut tarpeeksi jauhoinen, ja paistamisaika oli lähes kaksi tuntia. Hyvää jaksoi odottaa! 

Moussakan tekemisen jälkeen sain vihdoin ostettua kunnon vuoan lasagnelle ja muille vuokaruoille.

Lohturuokaa loskakeleihin

Talvilomalla kuuluisi auringon paistaa ja hangen kimmeltää. Koska näin ei tänä vuonna käynyt, eikä polvi ole vielä rinnekunnossa, otetaan avuksi hyvät kirjat ja makuelämykset. 

Kate Jacobs on tunnettu Lankakauppa-kirjoistaan. Lohturuokaa-teos sattui ihan vahingossa silmiini kirjaston hyllyltä. Kirjan alku on hmmm... haastava, kuten edellisetkin Jacobsin kirjat. Kirja ei tempaa minua heti täysillä mukaansa, mutta luulenpa, että kärsivällinen lukija palkitaan. Otetaan siis hyvä asento ja vaiennetaan urheiluselostajan ääni. Olympialaiset Sotshissa saavat pärjätä nyt hetken ilman minua. 

Päivälliseni tänään oli pinaattiohukaisia hedelmäsalaatilla sekä kreikkalaisella jogurtilla. Päälle ripaus kanelia Etelä-Afrikan tapaan. Pinaatti kelpaa minulle ihan missä muodossa vain; salaatissa, wokissa, pizzan päällä, letuissa... Jogurtti taas on kausiruokaani, ajoittain sitä kuluu monta purkkia viikossa. Kaneli löysi maustevalikoimaani eräältä joululomareissulta. Kapkaupungin lähistöltä, pienestä merenrantakaupungista löysimme ihanan pannukakku-ravintolan. Siitä elämyksestä voisi kirjoittaa enemmänkin! 

Pinaattivohveleihin käytin
- pussillisen pakastepinaattia
- 6-8 dl maitoa (summassa vaan...)
- 3 munaa
- sämpyläjauhoja
- öljyä loraus
- suolaa
- ripauksen sokeria

Taikina säilyy pari päivää jääkaapissa, eli tiedossa on lettuja myös huomisen aamiaisella.

F-hooneen grillatut kasvikset

Talviloma houkuttelee matkustamaan pois kotiympäristöstä. Tallinna olisi helppo matkakohde; samaan aikaan tarpeeksi lähellä ja tarpeeksi kaukana.

Tallinnaa muistellessa kumpuavat taas ruokamuistot esiin. Kalamajan kaupunginosassa sijaitsevaa F-hoone-ravintolaa voi olla hankala löytää, mutta etsiminen on vaivan arvoinen. Kesäkuussa kerran, loman alkaessa nautiskelin siellä kanavarrasta sekä taivaallisesti maustettuja grillattuja vihanneksia; munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, varsiselleriä ja rosmariinia.

F-hooneelle pääsee ratikalla nro 2. Samassa tehdasrakennusmiljöössä on kirpputoreja, etnokauppa, antikvariaatti...

Inkivääriä aina ja aina!

Yhä vain riittää uusia pulloja testattavaksi! Tätä Ginger beeriä olen useamminkin katsellut Prisman maatilatorilla, mutta vasta nyt pullo pääsi ostoskoriin saakka. Ja tätä kannatti odottaa! Täydellinen maku, sopiva tulisuus ja ihana jälkihönkä. Pian pitää taas ajella kohti Prismaa. Sellainen asia vain on alkanut mietityttämään, että pitäisikö tämä ihanuus pitää juhlajuomana, vai saisiko se tulla osaksi arkeani. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?